Äidiksi yli nelikymppisenä

Ei millään muotoa omasta mielestäni vaan tuon esikoisen mielestä. Käytiin eilen kylässä, autolla, mutta parkkikselta piti kävellä jonkin matkaa ja ulkorappusetkin kiivetä. Ja voi herranen aika kun oli Pipalla vaikeaa. Ei muka millään meinannut päästä ylös jos kaatui vaan alkoi sellainen ininä että tukka nousi pystyyn. Eikä ollut yhtään kiva jos naamalle satoi lunta.

Pulkkamäessä olokin on aika tuskaa. Päivänä eräänä yritimme, mukana reipas isosisko, Pipaliina, minä ja Viivi. Pipa ei millään olis jaksanut kävellä vaan siskoraukan piti kiskoa pulkassa (mulla Viivi rattaissa, vaihdettiin toki välillä). Mäen päällekin piti ensin vetää pulkalla, sitten kyllä siskon kanssa käveli muutaman kerran kunnes tuli poru ja piti lähteä kotiin.

Tämä yhdessä hirveän pukemistappelun kanssa ei mitenkään erityisesti kannusta lähtemään tuonne lumisateeseen mutta täytynee taas yrittää ettei mene ihan sisällä istuessa tämä(kin) talvi.

Puolivuotisten kunniaksi Viivi-neiti aloitti kiinteiden maistelun. Pottu oli ensimmäisenä ruokalistalla ja ai että oli herkkua tissimaidosta ja potusta tehty muusi. Lusikka piti saada omaan käteen ja siitä sitten pottua ääntä kohti. Lauantaina meni monta lusikallista, sunnuntaina samoin ja eilen jo kokonainen peruna. Tänään annoin bataattia ihan yhtä hienoin tuloksin ja jos mitään vaivaa ei tule tästäkään, otetaan iltapäivällä pottua taas.

Liekö eilinen pottuateria + reilut hömpsyt tissimaitoa päälle vai mikä mutta Viivi nukkui pitkästä aikaa lähes tunnin päikkärit. Toivottavasti toistuu tänään. Nyt vain sitten erilaisia soseita vääntämään. Koitan tehdä ainakin puolet ruuasta itse, ostan kyllä varmaan myös kaupan ruokia.

Sormiruokailuakin on tarkoitus kokeilla, mutta tarjolla olleet perunanpalat eivät kyllä mitenkään herättäneet kiinnostusta. Katsotaan miten jatkossa kun näkee muiden syövän, jos sitten kelpaisi.

Viiviliini täytti eilen 6 kk, vietimme siis puolisynttärit. Eli ihan vain perheen kesken (siis me vanhemmat ja lapset) syötiin vähän käpykakkua ja keksejä saunan jälkeen. Tosi terveellinen iltapala! Mutta mitäs tuosta kun ei tule tavaksi, ja syyhän oli ihan asiallinen…. tai jotain.

Kyllä aika menee sitten nopeasti kun lapset on ihan pieniä. Just vastahan me tuotiin pieni neljän kilon käärö tuhisevana kotiin Kättäriltä ja nyt se tuossa lattialla potkii, ähisee, pyörii napansa ympäri, mahalta selälle ja päinvastoin.Jja kahmii leluja sieltä sun täältä ympäriltään joten tarkkana saa jo olla Pipan lelujen kanssa. Isommilla tytöillä kun on kaikenlaista pientä härpäkettä, mm. Littlest Pet Shop - ötököiden tarvikkeita (meitsin pikkurillin kynnen kokoisia) jotka mahtuvat suuhun ja kurkkuun paremmin kuin hyvin.

Tässä päivänsankari katsomassa ja kuuntelemassa Pummi Poota isin sylissä:

Viivianna 6 kk 18.1.12

Tällä kertaa jumppaajaana ei ole vauva tai taapero vaan minä itse. Eilen oli nimittäin eka gymstick-tunti. Niille jotka eivät tiedä mikä gymstick on niin tässä kuva:

Tunti oli merkitty kevyeksi mutta kyllä se tällaiselle useamman vuoden kuntoilematta olleelle sohvaperunalle oli raskas. Raskas mutta tosi kiva. Tunnin jälkeen reidet olivat niin maitohapoilla että en meinanut portaita ylös päästä. Olin ihan varma että tänä aamuna en pääse edes sängystä ylös mutta niin vain ponkaisin keposesti liikkeelle. Itse asiassa ketterämmin kuin aikaisemmin sillä selkä ei ole läheskään niin kipeä kun normaalisti. Tai siis eihän selän kuulu normaalisti olla lainkaan kipeä mutta minulla se on vaivannut niin kauan että alan jo pitää kipua normaaliin elämään kuuluvana.

Meillä asustaa pikkuinen ameeba. Viiviliini ei todellakaan vielä osaa ryömiä, on vasta tajunnut että rullaamalla pääsee liikkeelle mutta lienee äitinsa tapaan liian laiska tuollaiseen ponnisteluja vaativaan hommaan jossaa saattaa jopa hikeä pukata. Jollain kummallisella tavalla neitokainen kuitenkin lattialla ollessaan onnistuu hakeutumaan paikasta A paikkaan B. Ei toki pitkää matkaa mutta kuitenkin sen verran tehokkaasti että pitää alkaa katsoa millaisia leluja isosisko on lattialle jättänyt.

Myös yöllä tätä ameebamaista liikkumista harrastetaan. Viivi nukkuu edelleen suurimman osan aikaa meidän sängyssä ja vaikka miten koitan häntä siirtää kauemmaksi nukkumaan tissittelyn jälkeen on neiti kohta taas äidin iholla kiinni. Ei siinä muuten olis mitään mutta kun loppuyöstä mulla on sellainen 30 cm nukkumatila kun Viivi on punkenut kylkeen ja minä koitan siirtyä kauemmas että olis vähän väljemmät oltavat.

Kolmen viikon perusruokalista - Marttaliitto. Tuollaisen perusruokalistan bongasin Marttaliiton sivuilta, kiitos erään foorumipostauksen. Lista on suunniteltu pääraaka-aineen  mukaan, ruokaohjeita löytyy useampi per pääraaka-aine. Ajattelin kokeeksi istua alas ja miettiä ruoat kolmeksi viikoksi eteenpäin. Sen mukaan sitten kauppalista. Pitäisi pienentään ruokalaskua ja vähentää kaupassa ramppaamisen tarvetta. Saa nähdä onko meitsimammasta näin suunnitelmalliseen toimintaan.

Kiinnostaisi myös kokeilla Syö hyvin - palvelua, jossa ruokatarvikkeet tuodaan suoraan ovelle resepteineen. Tässä on vain se huono puoli että ei pääse valitsemaan mitä syödään eikä pääse tuulettumaan eli käymään yksin ruokaosoksilla.

Viivi aloitti eilen sormiruokailu-uransa, vaatimattomasti maissinaksulla tosin. Puolikas naksu lussutettiin hyvällä halulla, sitten meni jostain syystä hermo. Bumbossa oli hyvä syödä samalla kun muu perhe aterioi ympärillä, oli oma pöytäkin. Viivi on aina välillä muutenkin istunut Bumbossa ruokapöydällä että ollaan saatu ruokarauha joten siinä saa myös ruokailla. Motoriikka ei kyllä ihan vielä riitä siihen että ruokapalan poimiminen pöydältä onnistuu vaan ruoka pitää laittaa neidin nyrkkiin josta sitä sitten lussutetaan.

En ole erityisemmin suunnitellut tuota kiinteiden aloitusta kun en aio pitää sen kanssa mitään kiirettä. Katsotaan sen mukaan miten ruoka alkaa kiinnostaa, koska kasvaa kuitenkin ihan hyvin pelkällä rintamaidolla toistaiseksi. Varmaan aloitellaan bataatilla tai potuilla kuten Pipankin kanssa. Ja todennäköisesti tulen antamaan myös sosetta sormiruuan ohessa. Mutta se näkee sitten kun aika on.

Tässä neidin tyylinäyte:

Naksu

Täällä on taas räkä roiskunut ihan kirjaimellisesti. Viivi on ihan kunnolla flunssassa kolmatta päivää. Pari yötä on mennyt tosi huonosti niin äidillä kun vauvallakin, ei saanut pikku reppana nukutuksi eikä syödyksi kun nokka oli ihan tukossa. Kamalan kuuloista tissittelyä kun toinen turisee ja kuplii syödessään ihan kamalasti. Nenä-Frida on ollut käytössä ja kyllä se vähän auttaakin mutta pitäisi olla jatkuvasti ronkkimassa eikä se ihan vauvan nukkuessa onnistu. Tai no, onnistuu mutta sitten neiti tietysti herää.

Viime yönä Viivi sai sitten nukuttua jo paljon paremmin. Nokka oli alkuyön tukossa mutta aukesi jotenkin ihmeesti yön aikana. Ja neitonen oppi myös hengittämään suun kautta nukkuesssaan. Mentiin petiin klo 24 tienoilla ja ensimmäistä kertaa Viivi söi vasta klo 9 aamulla, ja voi että söikin, tais olla reppanalla nälkä kun on “paastonnut” muutaman päivän. Jatkoi sitten unia ja minäkin torkuin puolille päivin. Huonosti nukuin kuitenkin kun Viivi piti unissaan pientä valitusta lähes koko yön, mitä nyt välillä nauraa kikatti pari kertaa. Hassu vauva.

Se ois joulu sitten niinsanotusti lusittu. Voi kun ajan vois pysäyttää jouluaattoon vähäksi aikaa… Ilta pukin tulon jälkeen on niin ihana kun saa katsoa lahjojen kimpussa touhuavia lapsukaisia. Tai yksihän meillä tänä jouluna vain touhusi kun Likka oli äidillään ja Viivi on vielä niin pieni ettei ymmärtänyt  mistään mitään.

Lapset olivat olleet kovasti kilttejä, ainaki lahjamäärästä päätellen(vaikka  joidenkin mielestä kiltteyttä ja joululahjoja ei saisi mitenkään kytkeäkään toisiinsa). Pipa sai mm. leikkikeittiön, 3 settiä Brion junarataa ja 2 settiä Lego Duploja, kirjoja, DVD:itä (Vili-apia eli Curious George-sarjaa 5 levyllistä) ja vaatetta. Viiville tuli yökkäreitä (joiden tarve olikin jo suuri kun neiti on venynyt pituutta), musiikkimobile, musikaalinen mustekala, pehmoapina ja Sophie the Giraffe…. kaikkea en nyt tähän hätään väsyneillä aivoillani edes muista. Joulupäivän aamuna oli ihana  herätä leikkimään Pipan kanssa junaradalla ja legoilla, neitikin tykkäsi kun äiti pyllisteli pitkin lattioita pieniä junia lykkien.

Nyt ei väsyneet aivot jaksa enempää, viime yö kun meni suurilta osin vauvan kanssa valvoessa. Reppanalla on flunssa taas. Koitan siis kömpiä nukkumaan ja toivon sydämestäni että tänä yönä nukkutais edes pari tuntia pitempään. Laittelen kuvia joulusta kunhan ehdin.

Ja koitanpa ehtiä nyt, tässä siis meidän joulua:

Joulu 2011

Pipa ja Viivi toivottavat kaikille ihanaa ja rauhallista joulua!